Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Roads left in both of our shoes - Saaran ja Severin tie

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Turkkilainen kansallistunne & Ankaran ekskursio

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta jo jonkin aikaa, mutta koulun sekä letkeän laiskan luonteeni vuoksi asia on jäänyt hiukan roikumaan. Tällä hetkellä nautin kuukauden lomaa kouluhommista, joten en pysty sanomaan etteikö minulla olisi aikaa kirjoittaa tätä päivitystä!

Turkkilaiset pitävät lippujen heiluttamisesta.
Turkin lippuja liehuu lähes kaikilla julkisilla tiloilla, kuten puistoissa ja aukioissa päivittäin.

Monille suomalaisille ensimmäisiä kulttuurieroja, joita heille tulee mieleen Turkista, on luultavasti maan valtauskonto islam, joka johtuu hyvin pitkälti siitä miten Turkista uutisoidaan suomalaisessa mediassa. Kuitenkin täällä asuvalla toinen, monessa mielessä jopa näkyvämpi kulttuurinen ilmiö on nationalismi, joka näkyy niin jokapäiväisessä elämässä kuin katukuvassakin.

Turkkilaisia lippuja on kaikissa mahdollisissa muodoissa. Kuvassa automaatti ostarilta, asuntomme läheltä, josta saa ostettua pehmolippuja.
Katukuvassa Turkin lippu näkyy monessa paikassa - lipputankojen lisäksi asuntojen ikkunoissa, vaatteissa, mukeissa, avaimenperissä. Listaa voisi jatkaa pitkään. Turkin lipun lisäksi
turkkilaisen nationalismin näkyvin symboli on Mustafa Kemal Atatürk, jonka kuvia, patsaita ja kirjoituksia voi nähdä kaikkialla. Mustafa Kemal Atatürk (Atatürk=”Turkkilaisten isä) on turkkilaisen nationalismin henkilöitymä, Turkin tasavallan perustaja. Hän oli Turkkia edeltäneen valtion, Osmanien valtakunnan, kenraali. Ensimmäisen maailmansodan aikana tapahtuneen valtakunnan romahtamisen seurauksena Atatürk ajoi kreikkalaiset ja liittoutuneiden miehittäjät nykyisen Turkin alueelta Turkin itsenäisyyssodassa 1923 ja perusti nykyisen Turkin valtion.

Saaran oppilaat värittivät kukkia Mustafa Kemalin ympärille Ataturkin muistopäivänä.


Mustafa Kemal halusi luoda modernin Turkin uudistamalla maata länsimaiden kaltaiseksi. Hän otti länsimaisen nationalismin kansallisen identiteetin rakennuskappaleeksi. Tämä tarkoitti sitä, että Atatürk erotti uskonnon valtiosta sekä teki lukuisia muita merkittäviä uudistuksia. Hän rakennutti Turkkiin peruskoulujärjestelmän, otti käyttöön latinalaiset aakkoset sekä uudisti turkin kielen poistamalla siitä ulkoiset (lue: itämaisista kielistä tulleet) vaikutteet. Mustafa Kemal myös uudisti koko perustuslain ottamalla mallia Eurooppalaisten valtioiden lainsäädännöstä.


Perinteisten muotojen lisäksi viivaimen vasemmassa ylälaidassa tuttu sivuprofiili.


Kuumottava Ataturkin kuolinnaamio erään pankin seinällä. Ataturk esiintyy myös erilaisten näköispatsaiden, rintakuvien, lippujen, katumaalausten, rannekellojen ja jopa kännykänkuorien muodossa katukuvassa.

Atatürk pyrki myös kulttuurisiin uudistuksiin omaksumalla hyvin eurooppalaisen elämäntyylin aina pukeutumisesta alkoholin käyttöön (joka oli ilmeisesti myös hänen lempiharrastuksensa aina maksakirroosiin saakka). Hän oli innokas modernien tieteiden lukija sekä taiteiden kuluttaja ja kannusti kansalaisia sivistämään itseään. Atatürk tunnetaan myös vahvana naisten oikeuksien ajajana: hän kannusti naisia kouluttautumaan ja osallistumaan työelämään, antoi naisille äänioikeuden, sekä oikeuden päästä parlamenttiin.


Taksimin aukion monumentti on omistettuTurkin nationalistiselle liikkeelle, ja se on kuuluisimpia Atatürk-monumentteja.

Kuitenkin toinen puoli jota Turkkilaisten isästä ei varsinkaan täällä Turkissa tuoda niin usein esille, ovat hänen autoritääriset otteensa tasavallasta aina hänen kuolemaansa saakka ja monessa mielessä jopa sen jälkeen. Turkki oli sen perustamisvuodesta 1924 saakka aina vuoteen 1950 käytännössä yksipuoluejärjestelmä, jossa oppositio hiljennettiin välillä verisinkin keinoin. Myöskään vähemmistöt, etupäässä kurdit, eivät muistele lämmöllä Atatürkia, jonka aikana heidän oikeuksiensa polkeminen jatkui. Yksi tapa erottaa turkkilainen yritys kurdilaisesta on katsoa löytyykö seinältä kuva Atatürkista vaiko Abdullah Öcalanista, Turkin kurdien ”kummisedästä”.

Mustafa Kemalin ympärille rakennettiin hänen kuolemansa jälkeen henkilökulttia pystyttämällä hänelle erilaisia muistomerkkejä ja monumentteja ympäri maata. Tämä näkyy hyvin nykyisessä Turkissa: jokaisesta valtion instituutiosta, yliopistosta ja jopa pienyrityksistä löytyy aina jonkinlainen muistomerkki Ataturkille. Laki vaatii näiden muistomerkkien esilläpidon, ja esimerkiksi joka ikisessä luokkahuoneessa tulee olla kuva Atatürkista. Turkissa on myös laki, jonka mukaan kansalaiset, jotka jollain tapaa loukkaavat Ataturkin muistoa, voivat saada jopa 3 vuotta vankeutta. Kouluissa lauletaan kansallishymni aina maanantaisin ja perjantaisin, kasvot käännettyinä kohti Atatürkin kuvaa.
 

Ataturk toimistohommissa.

Valtiollisina juhlapäivinä, kuten ”tasavallan päivänä” ja ”Ataturkin muistopäivänä” (Ataturkin kuolinpäivä) valtion isää muistellaan erikoisilla tavoilla.
Tasavallan päivänä Istanbulissa järjestetään soihtukulkueita, joissa ihmiset laulavat kansallislauluja ja marssivat Dolmabachen palatsille, Atatürkin kuolinpaikalle.


Soihtukuumotus tasavallan päivän kulkueessa.

Atatürkin muistopäivänä kaikki liikenne pysähtyy minuutiksi kellonaikana, jolloin Atatürk kuoli. Ihmiset pysähtyvät ja seisovat asennossa kunnioittaen hänen muistoaan autojen kuljettajien töötätessä yhtäaikaisesti. Samaa perinnettä noudatetaan myös suurimmassa osassa kouluissa ja työpaikoissa. Yhä 75 vuotta Atatürkin kuoleman jälkeen, Atatürk on suuresti rakastettu ja kunnioitettu, niin nuorten kuin vanhojenkin keskuudessa. Nopein tapa hankkia turkkilainen vihamies on solvata Atatürkia.

Saara iloisena vapaapäivän johdosta - tasavallan päivä oli myös vapaata töistä.


Paras paikka nähdä Turkkilaisen nationalismin sfäärit on valtion pääkaupunki Ankara. Atatürkin johtama Tasavaltalainen kansan puolue halusi korostaa Anatolian sydänmaiden merkitystä Turkin kansankulttuurille ja julisti Ankaran pääkaupungiksi. Pääkaupungin siirto vanhasta osmanien monikansallista valtaa edustavasta Istanbulista pieneen periturkkilaiseen Ankaraan oli merkittävä osoitus uuden vallan luonteesta maassa. Ankarasta pyrittiin luomaan arkkitehtuuriaan myöten futuristinen tulevaisuuden kuva uudelle tasavallalle. Euroopasta, erityisesti Saksasta ja Itävallasta, kutsuttiin arkkitehtejä tekemään Ankarasta moderni kaupunki.


Ankara vanhasta kaupungista.

Päätimme Saaran kanssa käydä Ankarassa huolimatta siitä, että monet turkkilaiset sanovat ettei siellä ole juuri mitään nähtävää. Noh, oli ja ei ollut! Kaupunki itsessään oli ainakin viikonlopun perusteella hiukan mitäänsanomaton. Verrattuna Istanbuliin kadut olivat leveitä ja ihmisiä oli huomattavasti vähemmän. Tunnelma muistuttikin, erityisesti vanhassa kaupungissa, enemmän Anatonialaisen kylän tunnelmaa kuin valtion pääkaupunkia. Ankarasta löytyy samanlaista rauhallisuutta, joka on tuttua monista suomalaisista kaupungeista. (Tai kuten turkkilaiset sanovat ”sääntöjen mukaan menemistä” tai ”tylsyyttä”). Kaupunki on myös maan suurimpia opiskelijakaupunkeja, joka näkyi katukuvassa opiskelijaravintoloina, kerhoina ja asuntoloina. Muuten Ankara tuntui olevan täynnä virasto- ja toimistotaloja.

Saara virkistäytymässä jäätelövuoren äärellä Ankarassa.
 
 Turkin nationalismin tärkein pyhäkkö, Ataturkin mausoleumi Antikabir, sijaitsee Ankarassa. Kyseessä on Mustafa Kemalille omistettu hauta, sekä museo, joka kunnioittaa hänen muistoaan. Hautakammiossa on musta graniittinen symbolinen sarkofagi, Ataturkin muumio sijaitsee itseasiassa 17 metriä maan alla. Museossa esitellään Atatürkia henkilöhahmona aina hänen teoistaan ja ideologiastaan henkilökohtaiseen omaisuuteen saakka, kuten hänen villasukkiinsa. Museo on kokemuksena täysin ainutlaatuinen, se osoittaa mihin nationalismi ”modernin ajan uskontona” voidaan äärimmillään viedä. Museossa käymisen jälkeen olo oli lähinnä hengästynyt ja uupunut.

Atatürkin mausoleumi, Antikabir, sisältä.



Tuttu kirja Atatürkin kirjastossa. Hän kirjoitti myös kirjan nimeltään "Valkoliljojen maa", joka oli Utopia sijoitettuna kaukaiseen pohjoiseen Suomen maahan. Huolimatta kiinnostuksestaan Suomeen Ataturk ei koskaan vieraillut Suomessa.

Museossa oli massiivinen panoraama itsenäisyyssodan taisteluista, ja taustalla soivat kansallislaulut ja taistelun räjähdykset.

Noustuamme Saaran kanssa vanhankaupungin linnakkeen muureille ja katsellessamme kaupunkia näimme kun kaupungin valot syttyivät yhtäaikaisesti. Valojen sytyttyä näimme uuden paljon puhutun presidentti Erdoganin valtavan palatsin Aksarayn. Masoleumin ja Aksarayn ollessa valaistuina samaan aikaan ei voinut olla ajattelematta että palatsi oli rakennettu ikäänkuin kilpailijana Atatürkin hautakammiolle. Jos Atatürkin Antikabir-masoleumi edustaa kemalistista Turkkia, onko Aksaray rakennettu edustamaan Erdoganin ja hänen puolueensa edustamaa ”uutta Turkkia” ja haastamaan vanhaa?

Tunnisteet: , , ,

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu