Hyvää uhrijuhlaa! Iyi bayramlar!

Kirjoitan tätä tekstiä hiukan myöhässä, sillä ajatuksenani oli kirjoittaa tämän kuun alussa vietetystä syyslomamatkasta, mutta koska kirjoitan tätä noin viikon myöhässä, kirjoitan myös hieman meidän ja Turkin kuulumisista.

Opiskelut ovat nyt käynnissä täydellä vauhdillaan. Käyn yliopistolla vain kaksi kertaa viikossa, mutta luentoja on paljon. Nuo kaksi päivää ovatkin puoli yhdeksästä viiteen kestäviä, eli melko pitkiä. Käyminen kampuksella kaksi kertaa viikossa on kuitenkin mukavuusvalinta, sillä matka sinne kestää hiukan yli tunnin. Opiskelu täällä tuntuu jossain määrin strukturoidummalta, kuin Tampereella. Jokaisella kurssilla (paitsi turkin kielikurssilla) on vain kaksi tuntia viikossa lähiopetusta ja runsaasti omatoimista lukemista, jonka vuoksi suuri osa muusta "arkiviikosta" menee itseisopiskelussa. Istiklalilta on onneksi löytynyt hyvä lukupaikkoja! Verrattuna kotona suoritettuihin opintoihin, Kocissa Normaalien tenttien lisäksi joillain kursseilla pidetään "kyselyitä" (quiz), joissa kysellään kysymyksiä lukumateriaalista. Yleisesti ottaen olen ollut tyytyväinen kurssivalintoihini. Opettajat ovat kaikki hyviä omalla alallaan ja luennot ovat olleet mielenkiintoisia.

Kuten Suomenkin mediassa on näkynyt, tilanne Turkin ja Syyrian rajalla on johtanut maanlaajuisiin mielenilmauksiin ja protesteihin, eikä Istanbul ollut poikkeus tästä. Suomen ulkoministeriön matkustustiedote kehotti erityiseen varovaisuuteen ja Yhdysvaltain suurlähetystön vastaava jopa kehotti, ettei merkittäville kaupungin keskusalueille kannata mennä. Istanbulissa suurimmat protestit tapahtuivat Kadiköyn alueella kahtena iltana, 6. ja 7.10. Itse en törmännyt tuona aikana minkäänlaisiin levottomuuksiin, mutta kämppikset kertoivat nähneensä poliisin käyttäneen vesitykkejä ja kyynelkaasua mielenosoittajia vastaan.

Syysloma

 Turkissa oli 3.-7-10 kansallinen vapaa Kurban Bayram, uhrijuhla. Juhlapyhä on islamilainen Eid al-Adha. Juhla perustuu Raamatussakin olevaan tarinaan Abrahamista ja Ishmaelista. Juhlassa on tapana uhrata lammas, jonka liha jaetaan perheen, naapuruston ja köyhien välillä. Juhlaa edeltävät päivät Istanbulin esikaupunkialueille alkoi ilmestyä telttoja, jotka olivat täynnä lampaita ja lehmiä. Tällainen "lihaton Lokakuu" siis Turkissa!

Lähdimme Saaran kanssa lomallamme Adrianmerellä olevalle Bozcaadan saarelle. Saari mainitaan jo Iliaassa ja Odysseijassa Agamenmonin joukkojen pysähdyspaikkana Troijan sodassa ja se on kuulunut vuosisatojen saatossa niin kreikkalaisille, genovalaisille, venetsialaisille, kuin osmaneillekkin. Todisteena tästä saarella on muhkea kivilinnoitus. Luimme netistä, että se on rauhallinen paikka, jossa on pitkät perinteet viinin valmistuksessa. Halusimme lähteä jonnekkin rauhalliseen paikkaan Istanbulin melskeestä, Viini olisi vain plussa! Varasimme bussit lauantai aamuyöstä maanantain ja tiistain väliselle yölle. Majoituksen päätimme etsiä paikan päältä, sillä hotellit joilla oli nettisivut olivat hintavamman puoleisia.

Kaunis viinisaari.

Bussiasemalle meidän täytyi mennä bussifirman tarjoamalla minibussilla, joka noin kilometrin päästä asunnostamme. Tätä varten meidän täytyi herätä neljältä aamulla. Päästyämme hieman pöllämystyneinä itse bussiin huomasimme, että bussi oli yllättävän moderni, uudemman mallinen josta löytyi jopa ihmeellisiä multimedia härpäkkeitä. Jalkatilaa oli kuitenkin yhtä vähän kuin esim Paunun busseissa. Matka sujui hyvin torkkuessa ja napostellessa "bussipojan" jakamia herkkuja. Canakkalessa, Marmaran suulla ylitimme lautan Anatolian puolelle ja jatkoimme matkaa Ezineen, jossa vaihdoimme kiireenvilkkaa taksiin huomataksemme, että lautta johon yritimme ehtiä lipui Geyiklin satamasta kohti Viinisaartamme. Onneksi katsomamme aikataulu oli kuitenkin väärässä (tai lukijat olivat lukeneet sitä väärin päin), sillä pääsimme pian lähteneellä lautalla saarellemme.

Saarelle päästyämme aloimme etsiä majoituspaikkaa. Ensimmäiset paikat joista kävimme kysymässä olivat täynnä. Kierreltyämme kylän kapeita kivitettyjä katuja löysimme muutaman paikan joissa oli tilaa, vaikkakin vain niiden kellarikerroksessa. Valitsimme hotellin, jossa tarjottiin aamiainen sisäpihan puutarhassa. Huone oli kolea, hieman kostea ja oudosti sisustettu, mutta emme ajatelleet viettää siellä juurikaan aikaa, joten se ei haitannut. Peseydyimme ja suuntasimme Bozcaadan kreikkalaiskadulle syömään kalaa ja tietty juomaan paikallista viiniä. Illemmalla kiertelimme ympäri kylää välillä maistellen paikallisia erikoisuuksia, kuten unikkomehua, sekä frozen margariittaa (?).

Classy.

Myös Bozcaada oli täynnä kissoja.

Onneksi pidämme kissoista.

Kreikkalaiskadut ovat täynnä ravintoloita, mutta silti tunnelmallisia paikkoja käydä syömässä.

Sievillä kaduilla voi kävellä hitaasti ja nauttia kylän rauhaisasta tunnelmasta.

Aamiainen hotellissamme tarjoiltiin pienessä kodikkaassa puutarhassa. Tila oli muuten idyllinen, ruokaa myöten, mutta valitettavasti myös ampiaiset olivat löytäneet kyseisen paikan ja herkut siellä. Lähdimme kiertämään saarta pyörillä, joita sai vuokrattua eräästä rannan kahvilasta. Bozcaadan maasto muistutti suurimmalta osin monien Kreikan saarien maastoa: Kuivaa ja vähäpuista. Yritimme myös käydä uimassa, mutta väkivaltaisen ja kylmän pohjoistuulen vuoksi yritys jäi lähinnä säälittäväksi. Ihailimme ilta-aurinkoa hiekkarannalla saaren eteläpuolella, josta avautui näkymä välimerelle ja jatkoimme pyöräilyä rannikkoa pitkin kunnes pyöräilimme saaren poikki takaisin Bozcaadan kylään. Illalla kävimme nauttimassa viiniä ja meren eliöitä kylän turkkilaisella puolella.

Pyöräilymuuli

Löysimme kivisen uimarannan (taustalla MUOVINEN laituri) emme kuitenkaan menneet uimaan.

Ei pysty.

Pyöräillessä pysähtelimme välillä ihailemaan rauhoittavaa merta.

Löysimme myös ihan luonnon hiekarannan mutta sielläkin oli kylmää :I.

Parhautta!

Viimeinen päivämme kulutimme rentoutumalla. Emme suunnitelleet mitään ja päivä kului kuin itsestään lukiessa kirjaa ja käydessä ihastelemassa kylää linnakkeesta. Kiertelimme ja ostimme tuliaisia.

Saara bongaamassa rahtilaivoja.

Bongaamassa pakollista nähtävyyttä (linnaketta)

Bozcaadan erikoinen agraalikulttuuri vaatii myös erikoiset välineet.

Lähdimme illalla paluulautalla takaisin mantereelle, jossa bussimme lähti puoli kahdeltatoista illalla. Tilatessamme lippuja ajatus oli, että yöbussissahan saa hyvin nukuttua ja seuraavana päivänä voi ottaa rennosti kotona ennen työ/opiskelupäivää. Kuitenkin bussissa nukkuminen oli enemmän torkkumista hankalan asennon vuoksi ja jatkuvat pysähdykset herättelivät jatkuvasti ohuesta unesta. Pitkän matkan jälkeen pääsimme viimein Istanbulin keskus bussiasemalle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa lähempänä kotikaupunginosaamme sijaitsevaa bussiasemaa. Bussin lähdettyä liikkeelle henkilökunta ilmoitti meille, että meidän olisi pitänyt  vaihtaa bussia ja että matkatavaramme olivat nyt toisessa bussissa. Pitkän selvittelyn ja monien ihmisten hampaiden kiristelyn jälkeen (johon sisältyi mahdollisuus jäädä bussista pois maantiellä) sovimme, että lähdemme päätepysäkiltä toisella bussilla takaisin etsimään laukkujamme. Pitkän aamun jälkeen löysimme kuin löysimmekin matkatavaramme Bayramin paluuliikenteen kuormittamalta bussiasemalta ja pääsimme kotiin nukkumaan pitkät kahdeksan tunnin päiväunet.

Loma oli paluumatkaa lukuunottamatta miellyttävä ja ihana levähdys Istanbulin kuhinaan.