Kaupungin kuhinassa

Ensi tiistaina olemme asuneet Istanbulissa kuukauden. Aika kuitenkin tuntuu paljon pidemmältä, sillä uusia asioita on ollut joka viikko. Asuntomme täyttyi vaihto-opiskelijoista, kahdesta saksalaisesta, sekä yhdestä italialaisesta tytöstä. Minulla alkoivat opiskelut viime viikolla ja samalla Saara aloitti oman ryhmänsä kanssa töissään. Arkielämä alkaa siis muodostua. Viime viikkoina olen myös nähnyt uusia puolia Turkista.

Vaikka talomme onkin täynnä ihmisiä, se ei aina tunnu siltä. Saksalaiset ovat ihan uskomattoman energisiä ja aktiivisia: Heillä tuntuu joka päivä olevan jonkinlaista menoa. Turkkilaiset Purkka ja Sokeri ovat töissä suurimman osan ajasta. Italialainen on ensimmäistä kertaa ulkomailla, mutta hän on kuitenkin melko hyvin alkanut sopeutua uuteen tilanteeseen, vatsavaivoista huolimatta. Suurimman osan ajasta asunto on tyhjillään.

Olen tutustunut myös tutustunut laajemmin kaupunkiin tänä aikana. Yksi asia, johon minun on hieman vaikea tottua on sen valtava koko. Kaupunki tuntuu välillä käsittämättömältä hahmottaa ihmisten kuhinan ja kaupungin muodottoman olemuksen vuoksi. Kaupunki jatkuu Marmaralta miltei Mustalle merelle saakka. Tämä toisaalta tekee Istanbulista myös hyvin kiehtovan kaupungin, koska sillä on loputon määrä eri kasvoja.

Vaikka Topkapi ja Hagia Sophia ovatkin mahtavia, on Istanbulissa paljon muutakin.

Kilyoksen julkinen ranta Mustan meren rannalla. Kilyoksen kylän lähellä on myös paljon "salarantoja", joihin ei sisäänpääsymaksua ja joissa järjestetään myös nuorisotapahtumaa.

Vierailu Sultanahmetin läheiselle Grand Bazaarille ei ole kaikkein rentouttavin kokemus.

Istanbulin pohjoisin osa Sariyer on portti Mustalle merelle. Yliopistoni sijaitsee siellä.

Istanbulista löytyy paljon katutaidetta. Kadiköy Aasian puolelta.

Ilmainen taidegalleria Sultanahmetin lähellä.

Auringonlasku Kadiköystä.

Aloitin viime viikolla opiskeluni englannin kielisessä Kocin yliopistossa, joka sijaitsee hiukan syrjässä Sariyerissa. Ensivaikutelmalta Yliopisto vaikuttaa hyvin rikkaalta ja hyvin amerikkalaiselta. Suurin osa opetuksesta on englannin kielellä. Kampukselta löytyy muunmuassa uima-allas, jalkapallo kenttä, valtava urheiluhalli, sairaala rakennus (jossa on jatkuvassa päivystyksessä kaksi lääkäriä), sekä supermarketti. Kampuksella on myös helikopterikenttä, johon yliopiston rahoittajayhtiön toimitusjohtaja Rahma Koc (jota sanotaan myös "Turkin rikkaimmaksi mieheksi) laskeutuu valmistujaisten aikana jakamaan todistuksia. Opiskelijat jakautuvat vuosikurssinsa mukaan "freshmeneihin", "sophmoreihin", "junioreihin" ja "senioreihin". Kampukselle tultaessa on näytettävä opiskelijakorttia päästäkseen sisään, alue on aidattu. Suuri osa opiskelijoista asuu yliopiston asuntoloissa. Turkin standardeissa yliopisto ei ole kovinkaan suuri, noin 5800 opiskelijaa, mutta kampus alue on melko valtava.

"Tiedon portti", josta pääsee sisälle kampus-alueelle (kuva sisäpuolelta).

Yliopiston varakkuudesta huolimatta kampusalue on arkkitehtuuriltaan esteettinen, mutta myös hillitty.

Näkymiä kampuksen kirkontornista.

Vaihto-opiskelijoita yliopistossa on lähes 200. Suurin ryhmä ovat luultavasti Erasmus opiskelijat eri puolilta Eurooppaa (suurin osa Saksasta, Ranskasta ja Hollannista), toisena Yhdysvalloista tulleet opiskelijat. Suurin osa muista vaihto-opiskelijoista ovat olleet hyvin avoimia ja monet (erityisesti eurooppalaiset) ovat minun laillani olleet yllättyneitä ja hiemän hämmentyneitä kohdeyliopistomme luonteesta. Yliopisto on kuitenkin pyrkin järjestämään asiat mahdollisimman helpoiksi vaihto-opiskelijoille. Oleskelulupa ja vakuutusasiat ovat lähes valmiiksi hoidettu meille ja opiskelijat jaettiin ryhmiin, joilla on paikallinen opiskelija tuutorina (joka saa myös palkkaa tuutoroinnistaan). Koulu vaihtoi tänä vuonna kurssirekisteröintijärjestelmää, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia, odottelua ja hampaiden kiristystä monelle. Tämä paljasti myös hieman hupaisiakin eroja eri alueilta tulleiden opiskelijoiden välillä. Järjestelmä kaatui samana päivänä, kun kurssirekisteröintiemme piti alkaa, joka oli erityisen raskasta Keski-Eurooppalaisille ja Yhdysvalloista tulleille opiskelijoille, jotka ovat tottuneet täsmällisyyteen ja aikatauluissa elämiseen. Etelä-Eurooppalaiset ja paikalliset olivat harmissaan, mutta suhtautuivat asiaan kuitenkin optimisesti. Itselläni ei ollut suurempia ongelmia kurssien rekisteröinnissä kun järjestelmä alkoi toimia.

Ensimmäisen viikon opetusten (tai kurssiesittelyjen) perusteella opetuksen taso vaikuttaa hyvältä. Yliopistossa ei ole ollenkaan massaluentoja ja kaikilla kursseilla on myös paljon vuorovaikutusta oppilaiden ja opettajan välillä. Yliopistossa tehdään huomattavasti enemmän ryhmätehtäviä, kuin Tampereella ja kurssit ovat seminaarimaisempia: Lähiopetusta on vain kaksi tuntia viikossa ja kursseilla on paljon itseisopiskelua. Metodisesti opetus tuntuisi olevan samaa kuin Suomessa, erona on kuitenkin resurssit, joka mahollistaa opetuksen pienemmäissä ryhmissä.

Kuten mainitsin aiemmin, Koc on Turkin rikkaimman perheyrityksen, Koc Holdingin, rahoittama yksityinen yliopisto. Se kuuluu maan kalleimpiin yksityisiin yliopistoihin. Tämä näkyy myös paikallisissa opiskelijoissa, joista monet ovat Turkin rikkaimmista perheistä. Rikkaimpien perheiden lapset ajavat kampukselle omalla porschella ja hengailevat muiden rikkaiden perheiden lasten kanssa tietyissä paikoissa kampuksella. Yliopistolla on selkeästi omat sosiaaliset ryhmänsä. Kuulin eräältä paikalliselta opiskelijalta, että suuri osa Kocin paikallisista opiskelijoista kuuluu Turkin rikkaimman 5-10% perheisiin, niistä jotka eivät opiskele ulkomailla. Kampuksella oleminen erityisesti ensimmäisellä viikolla tuntui melko surrealistiselta, sillä sitä edellisellä viikolla oli omassa kaupunginosassani sattunut työturmaonnettomuus pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla, jossa kuoli 10 työmiestä. Seuraavana päivänä alueella oli mielenosoitus työolojen parantamisen puolesta. Ero rikkaiden ja köyhien välillä Turkissa tuntuu erityisen vieraalta näin pohjoismaalaiselle opiskelijalle.

Mielenosoittajia Sislin kaduilla.

Istanbulilla ja Turkilla on monia kasvoja. Tuntuu, että kaikki on omalta osaltani vasta alkamassa.