Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Roads left in both of our shoes - Saaran ja Severin tie

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukirkossa Istanbulissa

Koulussa, peruskoulun puolella, on lisäkseni töissä kaksi muutakin suomalaista opettajaa. Toinen heistä pyysi meidät mukaan Istanbulin luterilaisen kirkon järjestämään iltamaan, jossa laulettaisiin suomalaisia joululauluja. Tartuimme välittömästi houkuttelevan kuuloiseen tarjoukseen. Vaikka emme Severin kanssa kumpikaan ole erityisen uskonnollisia ihmisiä, tilaisuus kuulosti kokemisen arvoiselta.

Kirkon sisäänkäynti - palmut tuovat kivan säväyksen.

Tänään sunnuntaina viideltä löysimmekin sitten itsemme paikallisesta luterilaisesta kirkosta, Pyhän kolminaisuuden kirkosta Istiklalilla. Emme olleet aivan varmoja missä kirkko sijaitsee, mutta muutaman neuvoa-antavan puhelun jälkeen saimme tarkat reittiohjeet - hyvä niin, sillä kirkko oli varsin pieni ja huomaamaton eikä sitä olisi huomannut ellei olisi nimenomaan sitä etsinyt.

Ihana joulukuusi!
 Kirkko on vanha kristittyjen armenialaisten kirkko, vanha ja tunnelmallinen. Tila oli varsin pieni, ikkunaton ja aikaa nähneellä tavalla kodikas. Paikalla oli ehkä kolme-neljäkymmentä ihmistä ja ohjelmassa oli mm. saarna, nukketeatteria, lasten lauluesitys (kaikki lapset olivat sinisilmäisiä pellavapäitä!) sekä sitten tietysti niitä joululauluja - esimerkiksi heinillä härkien kaukalon, en etsi valtaa loistoa sekä jouluyö, juhlayö. Myönnettäköön, että Sylvian joululaulua laulaessa iski koti-ikävä ja pääsi itku.

Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen.



Joululauluja laulettiin paljon, kuten kuvasta voi laskea.
Joululaulujen jälkeen seurakunta tarjosi kahvit ja jouluista purtavaa, ja olimme Severin kanssa molemmat onnesta soikeina: pipareita! Joulutorttuja! Maustekakkua! Uunin puutteesta johtuen emme voi itse valmistaa esimerkiksi joulutorttuja, vaikka ainekset niihin löytäisimmekin. Huhu tosin kertoo, että IKEAsta saa pipareita ja glögiä, joten ajattelin suunnata ensi viikolla sinne joulusyötävien ja -koristeiden etsintään. Severi kieltäytyi jyrkästi lähtemästä mukaan.


Naamasta on luettavissa, miten tyytyväinen olin saadessani jouluherkkuja.

Vaikka en ole varsinainen jouluihminen enkä ole joulua oikein osannut kaivatakaan, oli aivan ihanaa tavata muita suomalaisia ja laulaa joululauluja. Istanbulissa ei varsinaiseen joulutunnelmaan pääse kovin helposti - kaupat ovat kyllä täynnä joulukoristeita (täällä juhlistetaan uutta vuotta samanlaisilla koristuksilla ja lahjoilla kuin suomessa joulua: tekstinä on vain "hyvää uutta vuotta" eikä "hyvää joulua") mutta jotakin puuttuu. Yksi syy joulutunnelman puuttumiseen voi tietysti olla se, että samana päivänä kun askartelimme töissä lasten kanssa joulukuusia, ulkoillessa lapset juoksivat bongaamaansa perhosen perässä.


Kotimatkalla kirkosta kävin ostamassa joulutähden, joka täällä tunnetaan "Atatürkin kukkana"

 Koska työskentelen kansainvälisessä koulussa ja monet oppilaat lähtevät viettämään joulua kotimaahansa, minulla on viikon joululoma. Severillä jatkuu yliopisto normaaliin tapaan, ja vielä jouluaattonakin Severillä on tenttejä. Jouluaattona ennen kuin Severi lähtee yliopistolle, syömme riisipuuroa, ja Severin ollessa tenttimässä ajattelin katsoa joulupukin kuumaa linjaa ja skypettää perheeni kanssa, ja ehkä käydä salin saunassa joulusaunassa. Tenttien jälkeen aiomme syödä hyvän joululounaan (ainakin rosollia ja lohta) sekä käydä läheisellä hautausmaalla. Illalla menemme  johonkin kotoisaan ravintolaan syömään, juomaan ja rentoutumaan pitkän kaavan mukaan isolla kaveriporukalla, johon sisältyy nykyisiä ja entisiä kämppiksiäni ja Severin opiskelukavereita sekä muita ystäviä. Myös todella hyvä ystäväni, saksalainen Dominik johon tutustuin opiskellessamme molemmat Antalyassa, tulee Istanbuliin jouluksi. Joulupäivänä aiomme notkua kotona yökkäreissä, juoda viiniä, lukea ja syödä suklaata. Tämä on ensimmäinen jouluni Severin kanssa, mutta jo toinen jouluni Istanbulissa - ollessani vaihdossa Antalyassa, vietimme isäni ja veljeni kanssa joulun 2011 Istanbulissa. Tuolloin kävimme muun muassa katsomassa Dalin näyttelyä vanhassa moskeijassa.

Pikkuveljeni kanssa Istanbulissa jouluna 2012.
Loma tulee todella tarpeeseen, ja toivon että joululomalla saan tehtyä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeintä joulussa: olla rakkaiden kanssa (vaikka sitten skypen välityksellä) ja rauhoittua. Ja syödä hävyttömät määrät suklaata.

Tunnisteet: , , ,

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu