Pukumiehiä, protokollaa ja pommeja - Elämää Ankarassa

Mielipiteet eivät edusta mitään tahoa vaan ovat henkilökohtaisia.

Ankaran viinitarhat/ Ja sen kiemurtelevat kadut. / Kun olet humaltunut/ Et kykene nostamaan käsiäsi. 
 Näin ankeasti kaupungistaan lauloi kuuluisa Ankaralainen laulaha Ankaralı Turgut. "Kiemurtelevat kadut" kuvaavat vanhan kaupungin kapeita, jotka eivät vastaa sen ympärille viimeisen sadan vuoden aikana rakennetun kansakunnan sydämen leveitä bulevardeja ja valtavia virastotaloja. Viiden miljoonan metropoli on kuitenkin kummallisella tavalla säilyttänyt Keski-Anatolialaisen pienen kaupungin hengen. Korkeat betonitalot ja pilvenpiirtäjät muodostavat kukkulalla sijaitsevan vanhan kaupungin ympärille modernisuuden vaipan.

Ankara on pukumiesten kaupunki. Pahamaineisia aamulla odottelemassa kulkuneuvojaan Kizilayssa, kaupungin keskustassa.

Ankaran keskustassa ihmiset jonottavat bussiin tiistaiaamuna. Liikenne voi olla järkyttävää arkipäivänä, kuten kaikissa suurkaupungeissa. Viikonloppuisin liikenne voi olla yllättävänkin hiljaista.

Ankarassa on valtava määrä yliopistoja ja muita oppilaitoksia ja opiskelijat elävoittävät muuten harmaahkoa kaupunkia.

Elämäni täällä on melko säännöllistä, sillä työskentelen yhdeksästä viiteen ja viikonloput ovat vapaita. Tällaiseen elämäntyyliin epäboheemi Ankara sopii hyvin, sillä kaupungissa ei ole hirveästi tehtävää tai nähtävää. Jopa paikalliset tuntuvat olevan sitä mieltä, että Ankara on aika tylsä paikka asua. Istanbuliin verrattuna kaupungi on huomattavan väljä (niin väljä kuin viiden miljoonan asukkaan kaupunki voi vain olla) ja ajoittain jopa verkkainen. Maanantaiaamun täyteen tungetut Kizilayn keskustasta lähtevät bussit vaihtuvat viikonlopun hiljaisiin vihreisiin katuihin kotikaupunginosassani Mebusevlerissä.

Kotikatuni Mebusevlerin alueelta. Keskiluokkaiset lapsiperheet asuvat alueella rinnakkain asuntoloissa asuvien opiskelijoiden kanssa. Iltaisin ja öisin vain sirkat pitävät konserttiiaan. 

Yksi parhaista vapaa-ajon viettotavoista Ankarassa on ehdottomasti syöminen. Kaupungissa on paljon hyviä ravintoloita joista saa liiran alhaisen kurssin vuoksi todella hyvää ruokaa myös opiskelijalle/harjoittelijalle sopivaan hintaan. Kuvassa minun ja Saaran överiksi mennyt seisovan pöydän turkkilainen aamiainen.

Asun Mebusevlerissä turkkilaisen kämppäkaverin kanssa, joka on "kaverin kaveri" viime vuodelta. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi ja työskentelee cleantech-firmassa jonkinlaisen ympäristöinsinöörinä. Kämppä on melko suuri kahdelle hengelle, sekä hieno. Kämppäkaverini ja hänen poikaystävänsä (joka asuu tällä hetkellä Istanbulissa) ovat hyvin mukavuudenhaluisia, joten kämpästä löytyy kaikki elämää helpottavat ja mukavoittavat vempaimet tiskikoneesta laajakuvatelevisioon (sekä mystiseen leipäkoneeseen).

Televisio jossa on SATOJA kanavia. Ehdottomia suosikkejani ovat yliampuvia dokumentteja näyttävä Viasat History, sekä rentouttavan meditatiiviset Koraanin resitaatiokanavat.

Pieni mutta valoisa keittiö. Teen lähes päivittäin ruokaa, sillä lähetystön läheisyydessä olevat ravintolat ovat kaikki melko hintavia että niissä viitsisi syödä lounasta joka päivä.

Pienehkö makuuhuone turkkilaiseen tyyliin pelkistetysti sisustettuna.

Asuntoni sijaitsee Ataturkin masoleumia ympäröivän puiston vieressä, joten parvekkeelta avautuu kiva luontomaisema. Valitettavasti viereen rakennetaan myös uutta kerrostaloa jonka meluun saa herätä viikonloppuisin, jolloin haluaisi nukkua hiukan pitempään.

 Ensimmäisen kuukauden asuin lähes kokonaan yksin, sillä kämppikseni oli työmatkoilla kaupgin ulkopuolella, sekä Berliinissä Bayramin aikana lomamatkalla.Viime viikolla sain myös uuden kämppäkaverin, Mia-kissan, jonka kämppikseni toi Istanbulista poikaystävänsä luota. Näemme Saaran kanssa säännöllisesti lähes joka viikonloppu. Päivät menevät nopeasti, mutta matkan taittaminen niin bussilla kuin junallakin kestää matkoineen juna- tai bussiasemalle yhteensä 6-8 tuntia, joten kaikkina viikonloppuina matkaa ei ihan jaksa tehdä, niin ihanaa kuin Saaraa olisikin nähdä.

Mia on myös mukavuudenhaluinen.

Ilo ei ole molemminpuolinen, sillä Mia oli ikävästä mutta pakollisesta lääkkeen pakkosyöttämisestä johtuen hiukan torjuva.

Työharjoittelu Suomen suurlähetystössä on ollut antoisaa ja monella tapaa ylittänyt odotukseni. Minulla kävi todella hyvä tuuri työharjoitteluni ajoituksen suhteen, sillä tasavallan presidentin valtionvierailu sattui juuri tähän ajanjaksoon. Presidentin vierailu on korkein mahdollinen valtiovierailu ja ne ovat suurlähettiläiden urien kohokohtia. Tämä tarkoittaa suurta työmäärää, sillä lähetystön päivittäisen toiminnan lisäksi valtiovierailua varten on tehtävä paljon valmisteluja aina taustoituksesta valtiovierailun ohjelmaan, joka suunnitellan jokaista yksityiskohtaa ja minuuttia myöten. Olen tästä johtuen saanut monia tehtäviä, joita en muuten olisi välttämättä saanut.

Diplomatiassa perinteet elävät. Pussissa Turkin presidentin antama lahja lokakuussa Turkissa vierailleelle presidentti Sauli Niinistölle. (Lahja oli siis valtavan kokoinen, melko mauttoman näköinen hopeatarjotin ja "Aladdinin lamppu".)

Lähetystö sijaitsee korkean kukkulan päällä kauniissa keltaisessa 1900-luvun alusa rakennetussa rakennuksessa, joka toimi ennen erään Turkkilaisen liikemiehen asuntona. ´Lähetystöä perustaessa hän lahjoitti sen Suomen valtiolle, että Suomella olisi tilat toimia maassa. Turkkilaista vieraanvaraisuutta, jos jotain!

Ankaran suurlähetystö koostuu kolmesta eri osastosta: Diplomaattisesta osasta (johon kuuluu suurlähettiläs, sekä valtiosihteerit), konsulipalveluista (eli osastolle, joka luovuttaa Suomeen matkustaville oleskelulupia ja auttaa pulaan joutuneita Suomen kansalaisia esimerkiksi jos passi sattuu hukkumaan), sekä puolustusasiamiehen toimistosta, joka tarkkailee Turkin ja sen lähialueiden turvallisuustilannetta. Lisäksi Suomen Damaskoksen konsulipalveluiden osasto sijaitsee Ankarassa. Toimin harjoittelussani julkisdiplomaattisessa osastossa osana Team Finland-verkostoa, joka on valtiorahoitteisten vienninedistämistoimien yhteinen kansainvälistämisverkosto suomalaisille yrityksille.

Lähetystössä minulla on oma työhuone, jossa vietän suurimman osan päivästä.

Tehtäväni harjottelussani ovat olleet yllättävänkin monipuolisia. Pääasiallisena tehtäväni on ollut Marraskuussa Adanassa Turkin vientiyritysten kattojärjestön järjestämän innovaatioviikkoon liittyvät järjestelyt. Suomi on tapahtuman kumppanima, eli olen ollut mukana suunnittelemassa Suomen osuutta tapahtumassa, sekä auttamassa tiedottamisessa järjestäjille ja Suomalaisille vieraille. Erityisesti Turkin ollessa kyseessä järjestelyistä ei ihan turhan paljon kerrota etukäteen, joten suuri osa tehtävästä liittyy käytännön asioiden selvittämiseen. Lisäksi olen hankkinut tietoa potentiaalisista puhujista ja vieraista. Olinpa myös työmatkalla lähetystösihteerin kanssa Adanassa lähetystösihteerin (pääasiallisen koordinaattorini) kanssa tapaamassa tapahtumaa järjestäviä turkkilaisia liikemiehiä. Presidentinvierailuun liittyen sain osallistua taustoittamistyöhön ja olen saanut kirjoittaa Turkin poliittiseen seurantaan liittyviä raportteja, joita lähetystön valtionsihteeri (suurlähettiläästä seuraava) ei ollut valtiovierailuun liittyvien valmistelujen vuoksi ehtinyt itse vaalia.

"Työvaatteet", joita pidän julkisissa tilaisuuksissa, kuten kuvat ottopaikassa Adanassa, jossa olin työmatkalla. Kaupungista itsestään ei juuri ehdi nähdä muuta kuin kokoushuoneita ja hotellien auloja.

Koska kyseessä on ennenkaikkea edustustyö, viestinnän formaalius on erittäin tärkeää ja jokainen lähetystön ulkopuolelle menevä sähköposti tai viesti on muotoiltava huolella ja kohteliaisuuksia ei kannata säästellä. Mentäessä lähetystön ulkopuolelle mentäessä on niinikään oltava edustava: puvuntakki on minimivaatimus ja paikkoihin kuljetaan usein lähetystön henkilökuntaan kuuluvien autokuskien kyyditsemänä. Vaikka työ toimistossa ei asiallisuudessaan poikkea tavallisesta toimistotyöympäsristöstä, julkisiin tilaisuuksiin liittyy monia protokollia, kuten esimerkiksi kokoushuoneiden tai autojen istumajärjestykseen.
 

Turkki on ollut paljon maailman ja myös Suomen uutisissa; ja syystä. Turkki on sen maantieteellisen sijainnin vuoksi keskeisessä osassa monessa päivänpolttavassa aiheessa, eritoten pakolaiskriisissä ja Syyrian sodassa, jotka koskettavat Eurooppaa ja Suomea hyvin konkreettisilla tavoilla. Lisäksi Turkki on sen kasvavan talouden, nuoren väestön ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi yhä merkittävämpi kauppakumppani. Turkin sisäpoliittinen tilanne on myös jatkuvassa rallissa ja kuukauden aikana jonka olen täällä asunut, täällä on ehtinyt tapahtua runsaasti.

Syyskuun alussa ympäri Turkkia järjestettiin useita suuria mielenosoituksia armeijan ja PPK:n välisissä kuolleiden turkkilaisten sotilaiden puolesta ja Turkin lippuja nostettiin salkoihin vielä enemmän, kuin normaalisti.

Nykyisessä sisäpoliittisessa tilanteessa erilaiset mielenilmaukset ovat yhä yleisempiä. Kuvassa nationalisteja marssimassa terrorismia vastaan syyskuun alussa. Samana yönä tapahtui useitä hyökkäyksiä kurdeja vastaan ympäri Turkkia. Istanbulissa väkijoukko hyökkäsi  hallituksenvastaiseksi profiloituneen mediatalon päätoimistoon ja Ankarassa kansallismieliset kävivät kurdilähtösen HD-puolueen puoluetoimiston kimppuun.

Ankaran juna-asemalla (josta ueimmiten olen lähtenyt Istanbuliin) tapahtunut pommi-isku oli järkyttävä, mutta ei täysin yllättävä. Teko oli eritoten poliittinen isku, sillä se tehtiin kokoontuvaa rauhanmarssia vastaan, johon oli kerääntymässä paljon kurdipuolue HDP:n kannattajia ja vasemmistolaisia. Turkissa poliittisella väkivallalla on valitettavan mittava historia. Maassa on tapahtunut useita sotilasvallankaappauksia (viimeksi vuonna 1980) ja 1970-luvulla vasemmistolaisten ja oikeistolaisten välinen väkivalta oli suurissa kaupungeissa, eritoten Istanbulissa lähes arkipäiväistä. Turkin valtio ja kurdilaiset seperatistiryhmittymät ovat kamppailleet keskenään enemmän tai vähemmän tasavallan perustamisesta saakka. Isku oli kuitenkin maan historian suurin terroriteko. Tänä vuonna kurdipuolue HDP:n poliittisia kokoontumisia vastaan ollaan tehty jo kolme terrori-iskua, joista kaksi aiempaa ei ole saaneet samanlaista mediahuomiota niiden pienemmän uhrimäärän vuoksi, sekä siksi että ne tapahtuivat itäisessä Turkissa.

Tapahtumapaikalle ollaan tuotu kukkia ja kynttilöitä iskussa kuolleiden muistoksi. Kuvassa myös presidentti Sauli Niinistön paikalle tuoma seppele.

Turkin poliittisen kulttuurin myrkyllisyydestä kertoo paljon se, että heti iskun tapahduttua mielenosoittajat syyttivät johtavaa hallituspuoluetta iskusta, joka johti yhteenottoihin poliisin ja paikalla olleiden mielenosoittajien välillä. Sen sijaan että tragedia olisi tuonut turkkilaiset yhteen eri puolueen edustajat alkoivat syyttää toisiaan tapahtuneesta. Turkin puolueet suhtautuvat hyvin epäluuloisesti toisiinsa. Yhteiskunnan heikohkon oikeusvaltiotilanteen vuoksi kansalaiset eivät juuri luota valtioon, eivätkä toisiinsa. Erilaiset salaliittoteoriat ovat yleisiä aina rivikansalaisista ministeritasolle saakka. Vaikka asia onkin itsessään todella valitettava ja turkkilaisten itsensä kannalta surullista, "lohduttava" puoli omalle osalle on se että Turkissa ei ole mittavaa taustaa poliittisen toiminnan ulkopuolella tapahtuvasta terrorismista, kuten iskuista julkisiin kulkuneuvoihin. Tänä vuonna lisääntyneet väkivaltaisuudet eivät ole sattumaa, sillä maassa järjestetään kahdet parlamenttivaalit, toiset muutaman viikon kuluttua 1. marraskuuta. Ankarassa tapahtunut isku on osa kurdeja tai kurdimielisiä vastaan tehtyä iskusarjaa ja niistä kaikista löytyy yhteys ISIS-järjestöön, joka selkeästi yrittää käyttää hyväkseen Turkin sisäisiä jännitteitä ja lisätä vastakkainasettelua ja epätasapainoa Turkissa. Ja kaikki Turkin poliitikot ovat tarttuneet syöttiin.