Osaatteko turkkia? Türkçe biliyor musunuz?

Istanbulin kaduilla kuulee päivittäin puhuttavan lukuisia eri kieliä: englantia, arabiaa, saksaa, italiaa ynnä muita. Voisi olettaa, että globaalin metropolin asukkaat osaisivat useita eri kieliä, mutta kuitenkin tänne muuttaessa yllätyin, miten vähän paikalliset puhuvat ulkomaisia kieliä. Ennen turkin kielen  varsinaisia opintoja täytyi opetella jo joitain päivittäisiä käyttösanontoja, kuten ”paljonko maksaa”, sekä tervehdykset ja kiitokset. Itse olen sittemmin opiskellut turkin kieltä yliopiston kursseilla, Saara on käynyt työkavereidensa kanssa käynyt yksityisen opettajan tunneilla. Omaksi häpeäkseni minun on myönnettävä Saaran olevan rohkeampi ja taitavampi kielen käyttäjä, kuin minä. 

Kotikatumme kyltti. Gülseren sokağı, Ruusukatu.

Turkkia tarvitsee erilaisissa arkisissa tilanteissa, kuten kaupassa käynnissä, vettä puhelimitse tilattaessa, taksikuskille reitin sepittämistä, puheajan lataamisessa puhelimeen ynnä muissa. Sanonnat, kuten hoş bulduk (käytetään vastauksena tervetuliaisfraasiin hoşgeldiniz eli tervetuloa), kolay gelsin ("ota iisisti) tai arabiasta tulevat fraasit kuten bismillah ("Jumalan nimeen!") ovat tärkeä osa arkikieltä. Vaikka nuoremmat turkkilaiset osaavat yleensä jonkin verran englantia, on turkin kieli joissain tilanteissa välttämätöntä. Esimeriksi monet virkavallan edustajat eivät puhu englantia, josta Saara kirjoittikin aiemmassa päivityksessään oleskeluluvan hankkimisesta. Turkin kieltä tarvitsee siis enemmän tai vähemmän päivittäin täällä asuessa.

Paikallisten ihmisten suhtautuminen turkkia puhuvaan valkonaamaan vaihtelee. Joskus taksikuskit saattavat uteliaina kysellä mistä ja miksi osaamme turkkia ja kehua vaatimattomia taitojamme. Jotkut taas asennoituvat jo valmiiksi kuin olisimme oppineet kieltä turistioppaasta ja eivät ole ymmärtävinään mitä yritämme sanoa. Suurin osa kuitenkin suhtautuu lämpimän neutraalisti kiinnittämättä suurempaa huomiota asiaan. Saaran aiemmin palattua Suomeen hänen vaihto-opiskeluvuotensa jälkeen yllättäen kebabravintoloita pitävät turkkilaiset maahanmuuttajat suhtautuivat ammattimaisen välinpitämättömästi hänen kieliosaamiseensa. Minimaalisia turkin taitoja pidetään siis täällä asuvalla ihan itsestäänselvyytenä myös länsimaalaisilta. Asenteessa näkyy myös turkkilaisten ylpeys heidän äidinkielestään.

1700-luvun lopun Osmanilinnoituksen portti Kilyosista, Istanbulin läheltä. Kyltissä linnakkeen nimi osmanniturkiksi. Osmaniturkki oli valtakunnan eliitin kieli, joka oli yhdistelmä turkkia, persiaa ja arabiaa, josta suurin osa sanastosta, sekä kirjaimisto tulivat.

Monet rakennukset ja patsaat muistuttavat vanhasta osmanniturkista ympäri kaupunkia. Kuvassa oleva muistolaatta on lueteltu paikalla aikoinaan sijainneen uskonnollisen säätiön, vakfin, jäsenten nimet.

Turkin kieli ei muistuta mitään eurooppalaista, tai Lähi-idästä peräisin olevaa kieltä, vaikka siinä onkin paljon lainasanoja monista eri kielistä, eritoten arabiasta. Äänteiden ja rytmin perusteella se kuulostaa hiukan slaavilaisten kielten, farsin ja arabian yhdistelmältä. Se onkin Keski-Aasiasta peräisin oleva kieli, johon erityisesti Osmannivaltakunnan aikana 1300-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan sekoittui vaikutteita muista kielistä. Turkin tasavallan perustamisen ja oppivelvollisuuden myötä turkinkieli standardisoitiin samaan tapaan, kuin muutkin Euroopan kielet samaan aikaan. Istanbulin kadunkielen murteesta muodostettiin äidinkieli, josta pyrittiin vähentämään "vieraita" vaikutteita, eli arabian ja perisan sanastoa.

Saara eräässä puistossa Besiktasissa. Istanbulissa ei ole paljon vapaata kaupunkitilaa, jonka vuoksi graffitien tekijät pyrkivät hyödyntämään kaiken tilan. Perinteisiä tageja on yllättävän vähän verrattuna erilaisiin isku- ja mietelauseisiin, erityisesti näin vaalien alla.

Istanbulissa on "kirjoita runo" graffitikampanja, jossa tietyille seinille kirjoitetaan erilaisia runoja turkiksi. Punaisella isolla lukee "Milloin rukous ei ole muuta?". Seinä Balatin naapurustossa, Fatihissa.

Monesti tavatessa turkkilaisia he kysyvät esittelyjen jälkeen ”mitä sinun nimesi tarkoittaa?”. Suurimmalla osalla Länsi-Eurooppalaisista nimistä ei ole ainakaan tiedettyä sisällöllistä merkitystä. Turkkilaisista nimistä monet tulevat Koraanin tarinoista (samoin kuin monet Eurooppalaiset vastineet tulevat Raamatusta), mutta turkissa on myös monia ominaisia nimiä. Osa nimistä voivat olla adjektiivin kaltaisia, jotka kuvailevat kantajansa ominaisuuksia, kuten Battal, ”normaalia suurempi”, Shaiba, ”kaunis ja viehättävä”, tai Vedat, eli ”rakastava". Jotkin vaikuttavat vanhasta turkin kielestä tulevilta sanoilta, kuten Hakan, ”kuningas”, Tolga, ”sotapäähine”, tai Pamuk eli ”puuvilla”. Nimet voivat olla myös tarkkoja maantieteellisiä kohteita, kuten Ege, joka viittaa Egean mereen, tai Firat, joka on turkinkielinen nimi Eufratekselle. Monet nimet viittaavat myös historiallisiin henkilöihin kuten Timur, joka oli keskiaikaisen mongoli-turkkilaisen valloittajan nimi, tai Osman, joka oli Osmannien suvun perustaja. Jotkin nimistä ovat jopa runollisia, kuten Nigar, ”rakastettu kuin kuva”, Tansel, ”kuuluu aamunkoin valoon”, tai Ünay, ”levitä hyvää mainettasi”. Turkkilaiset nimet ovat toisaalta nimiä, eli ne erottavat yksilöt toisistaan, mutta ne viittaavat myös kantajansa identiteettiin. Esimerkiksi Meltem, eli ”merituuli” saattaa viitata henkilön vanhempien tai suvun alkuperään meren läheisyydessä, tai esimerkiksi johonkin mereen liitettäviin ominaisuuksiin, kuten toisaalta rauhallisuuteen, mutta myös ennalta-arvaamattomutteen, tai meren ihmisiä yhdistäviin ominaisuuksiin. 

Monien dolmus- minibussien takaikkunassa lukee Allah korsun, Jumala siunaa. Tähän bussiin on valittu Esma-ül Hüsna nimisen uskonoppineen sitaatti "Jumalan nimet ovat kauneimpia".

Turkin kielen sanat muistuttavat paljon suomenkielisiä sanoja, mutta sisältö on eri.  Kuvassa oleva kyltti mainostaa tupakkakauppaa.

Yllättävää kyllä, turkissa on paljon samoja äänteitä, kuin suomessa. Suomalaisesta näkökulmasta monet turkin kielen sanat ovat helpommin lausuttavia, kuin esimerkiksi englanninkieliset sanat. Tavutus ja monien kirjainten ääntäminen turkissa ovat melko lähellä suomea. Lisäksi turkissa lisätään suomen tapaan sanoihin suffikseja, eli päätteitä sanojen loppuun, kuten talo → taloni turkisksi ev → evim. Turkkilaiset suffiksien käyttö on joissain tapauksissa melko överiä verrattuna suomeen: Turkin kielen pisin sana on Muvaffakiyetsizleştiricileştiriveremeyebileceklerimizdenmişsinizcesine. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sanasta suurin osa on pelkkiä päätteitä. Monesti tavatessa turkkilaisia he muistuttavat siitä, että suomi ja turkkihan ovat sukulaiskieliä. Tämä ei ole totta, mutta saattaa perustua vanhaan, 1800-luvulta peräisin olevaan teoriaan kielten sukulaisuudesta ja etnografisesta kodista Altain vuorilla, Keski-Aasiassa. Vaikka kielisukulaisuus ei pidäkkään paikkaansa, on suomessa ja turkissa yllättävän paljon samoja piirteitä.

Maalaus eräästä Besiktasin alueen puistosta. Puhekuplassa lukee "katueläimille yksi kuppi vettä ja kissanruokaa".

 Itse olen pitänyt ainakin tähän mennessä turkin opiskelusta. Peruskielioppi on lähes matematiikkaa, kuin insinöörin suunnittelemaa. Arabian opintoni ovat auttaneet monien vierasperäisten sanojen oppettelussa ja samankaltaisuudet oman äidinkieleni kanssa on helpottanut opiskelua. Minä ja Saara selviämme hyvin jokapäiväisistä tilanteista, mutta emme kuitenkaan kykene kovinkaan syvällisiin keskusteluihin, saati romaanien lukuun. Nykyään Saara on myös kykenevä komentamaan töissä tehokkaasti 2-vuotiaitaan turkiksi ja minä harjoittelen sanomalehtien lukua ja parturin kanssa small-talkkaamista.