Kissojen Istanbul

Istanbul on kissojen valtakunta. Suurkaupungin kapeiden kujien asukkaat ovat tunnetuimpia ja silmäänpistävimpiä pisteitä katukuvassa. Kissoja näkee lähes kaikissa, erityisesti vanhemmissa kaupunginosissa loikoilemassa aurinkoisina päivinä katujen reunamilla, portailla ja kadulle jätetyillä huonekaluilla. Istanbulin kissat ovat villejä katukissoja, jotka ovat kuitenkin luonteeltaan tuttavallisia kotikolleja. Kaupungin asukkaat rakastavat  katujen kehrääviä karvakasoja hyvin paljon ja kohtelevat niitä kuin ruhtinaita. Kissoille tuodaan ulos kaduille ruokakippoja, sateensuojia, joskus jopa leluja. Kylminä päivinä kahvilat ja ravintolat päästävät hytiseviä katteja sisään lämmittelemään. Joskus saattaa myös nähdä, kun talon asukas yrittää epätoivoisesti hätyyttää ikkunasta sisälle pyrkivää liian ystävällismielistä mirriä. Kissan elämä Istanbulissa ei ole niin kovaa, kuin voisi luulla.

Kissoja näkee usein waqfien, uskonnollisten yhteisöjen omistamien tilojen sisällä. Kuva otettu Eyupin hautuumaalta.

Kissoilla on todistetusti kyky torkkua missä tahansa paikassa.

Turkkilaisten syvällä rakkaudella kissoja kohtaan kuvaa suosittu sanonta: "Jos tapat kissan, sinun on rakennettava moskeija saadaksesi anteeksi Jumalalta". Rakkaudelle kissoja kohtaan löytyy viitteitä Islamilaisista kansantaruista. Eräässä tarinassa profeetta Mohammedin mielityin kissa Muezza nukkui hänen kaapunsa päällä. Mohammed ei tahtonut herättää kissaa, joten hän leikkasi kaavun siten että Muezza sai jatkaa uniaan. Esimodernissa kaupunkilaiselämässä liikkeiden ja varastojen omistajat arvostivat sitä että kissat pitivät tilat siistinä tuholaisista. Oppineet kuvauttivat itsensä usein muotokuvissa ja miniatyyreissä kissojen kanssa, sillä ne huolehtivat papereita tuhoavista hiiristä. Kissoja, toisin kuin koiria, arvostettiin myös niiden sisäsiisteyden vuoksi.

Öisin kissat elävät täysin omaa elämäänsä jonka kuulee kaduilla kaikuvana maukumisena.

Saaran nimeämä "Pöhkö" on kotikulmiemme asukas joka on kovin kiintynyt meihin. Joskus kävellessäni kotiin se ilmestyy sivukujilta ja tervehtii tuttavallisesti maukumalla ja rientää hakemaan rapsutuksia korvan takaa. Sitä on pitänyt enemmän kuin kerran estää tulemasta asuntoomme.

Viikon kestänyt talvi oli kurjaa aikaa kaupungin kissoille, kuten kuvassa olevan yksilön ilmeestä voi huomata.

Kaupungin asukkaat hoitavat kissoja eri tavoin. Kuva otettu Beyoglussa, jossa läheisen liikkeen omistajat antoivat kissaperheelle pahvilaatikon suojaksi.

Kuva "kissaportailta" läheltä asuntoamme, johon kissoille tuodaan ruokaa ja pahvilaatikoita, joissa nukkua.

Kissat ottavat hyvin luontevasti haltuun julkiset tilat. Välillä mietin, että ovatko ulos jätetyt huonekalut annettu kissojen käytettäväksi. Kuva Istanbulin yliopiston kampukselta.

Kissoja löytyy joskus yllättävistäkin paikoista nukkumasta, kuten kasviruukuista hotellien edessä.