Koko elämä viiteenkymmeneen litraan

 Mikä kotivakuutus teillä on? Saatte meidän omallamme kaksikymmentä euroa alennusta matkavakuutukseen, vakuutusvirkailija kysyi minulta. Pohdin hiukan ja sanoin, että en omista kotivakuutusta, eikä minulla ole tarvetta sellaiseen, sillä seuraavan vuoden koko omaisuuteni kulkee selässäni noin viidenkymmenen litran rinkassa.

Istanbul on kaupunki, johon voi helposti hukkua. Hämmentävintä ja myös parasta Suomeen paluussa oli tilan ja puhtaan ilman määrä.

Kauniisiin, vehreisiin maisemiin oli miellyttävä palata - kontrasti Istanbuliin on varsin suuri. 

Kävimme Saaran kanssa kotiseudullani, Pohjalaisilla lakeuksilla, tutustumalla paikalliseen kulttuuriin pönöttämällä sukujuhlissa.

Oikeastaan olen jo Suomeen paluuni jälkeen viettänyt melko nomadista elämää. Saavuttuani kesäkuun puolessavälissä aurinkoisesta Istanbulista sateiseen, mutta vehreään Suomeen aloitin hommat festarimyyjänä myyden ruokaa, esimerkiksi klassisia makkaraperunoita ympäri Suomea erinäisillä pienillä ja isoilla festareilla. Työt ovat olleet hyvin fyysisiä, mutta myös antoisia: onpahan tullut reissattua ympäri Suomea ja nähtyä isojakin keikkoja, joita en olisi muuten ikinä nähnyt. Vaikka tämä kesä ei ole säiden osalta ollutkaan kovinkaan lämmin, hiki on festariteltan patojen äärellä kyllä virrannut säistä riippumatta. Työpäivät ovat olleet pitkiä, pisimmillään jopa 19 tuntia, ja ruoan myymisen lisäksi työhön kuuluu paljon logistista suorittamista, kuten laatikoiden kantoa, sekä telttojen rakentamista.

12-vuotias Severi olisi ollut onnessaan tietäessään näkevänsä isona AC/DC:n livenä, vaikka edes tiskin takaa töiden merkeissä.

Yllättävistä paikoista, kuten Oulun Haukiputaalta Qstockin aikaan, löytyy myös kauniita paikkoja, kuten tämä hiekkaranta. Valitettavasti myös useat pohjoisen hyttyset olivat löytäneet paikan.

Kiintopisteeni on kesän ajan ollut Tampereella, jossa olen vajaan kahden ja puolen kuukauden aikana ehtinyt asua jo kahdessa eri osoitteessa. Vaikka kesä onkin parasta aikaa olla Suomessa, on olo ollut hiukan irrallinen koko kesän.  
Tämä on ollut ikään kuin välivaihe, sillä olen tiennyt jo alkuvuodesta palaavani Turkkiin syksyksi. Matka jatkuu!

Vanha kunnon Manse on pysynyt kutakuinkin samanlaisena. Kuva on otettu kaupungin keskelle viime syksynä valmistuneesta Torni-hotellista, joka on kuitenkin muuttanut kaupungin siluettia.

 

Rauhallisesta ja pienestä Onkiniemen rannasta tuli kesän aikana uusi lempipaikkani Tampereella, jonne pääsi rauhoittumaan intensiivisten työviikonloppujen välissä.

Istanbulissa on kesäaikaan kuuma, kuuma ja kuuma. Suomessa taas kesää 2015, varsinkaan alkukesää, ei voi ainakaan väittää liian paahtavaksi.Töiden ohessa olen silti tehnyt parhaani nauttiakseni Suomen kesästä mökkeilemällä ja pyöräilemällä Tampereella. Pyöräily ei Istanbulissa olekkaan mitenkään mahdollista, ellei halua väistellä henkensä kaupalla kaupungin mäkisillä kaduilla vastaan tulevia kuumapäisiä taksikuskeja ja busseja, puhumattakaan muista kulkuvälineistä ja kaduilla kulkijoista.

Kävimme Saaran kanssa kaksi kertaa Saaran isän omistamalla mökillä Saimaan rannalla. Saimaalla tuli niin soudettua kuin pulikoituakin ahkerasti.

Saaran isän mökin lähimetsiköistä löytyi monenlaisia herkkuja, muunmuassa kantarelleja!

Saara & Severi + Maailman paras marjapiirakka (made by Milla)

Saara uudessa sadan markan setelissä.

Saara Suomenlinnan postikortissa.

  Kesän aikana Turkin poliittinen tilanne on kulkenut vuoristorataa alkukesän parlamenttivaalien tuomasta optimistisuudesta ISIS:ä ja PKK:a vastaan aloitetun ”kahden rintaman sodan” aiheuttamaan epävarmuuteen. Parlamenttivaaleissa vaalien ennakkosuosikki, Turkkia 13 vuotta hallinnut AK (Adelet ve Kalkinma, oikeus ja kehitys)-puolue, ei saanut toivomaansa enemmistöä parlamentissa, jota se olisi tarvinnut muuttaakseen maan perustuslain presidenttijohtoiseksi. Kurdien asiaa ajava HDP (Halklarin Demokratik Partisi, Kansan demokraattinen puolue) sai yllättäen merkittävän osan äänistä, joka tarkoitti, että ensimmäistä kertaa Turkin historiassa maan suurinta vähemmistöä edustava puolue pääsi maan parlamenttiin. Turkissa alkoivat ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen koalitioneuvottelut eri puolueiden välillä.

Tasan vuosi sitten saavuimme Saaran kanssa kuumaa ilmaa ja elämää hönkivään Istanbuliin. Monet asiat olivat silloin eri tavalla.

 Heinäkuun 20. päivä itäisessä Turkissa sijaitsevassa Surucin kaupungissa tehdyn pommi-iskun seurauksena Turkin valtio, presidentti Erdoganin vahvalla myötävaikutuksella, aloitti massiivisen ”terrorismin vastaisen operaation” iskun tekijöitä (ISIS), sekä muita maan sisäisiä terroristiaineksia, eritoten kurdien PKK:ta vastaan. Maassa järjestetään epäonnistuneiden koalitioneuvottelujen jälkeen uusintavaalit ensi marraskuussa. Tilanne on siis monella tapaa epävarma. Työharjoittelustani tänä syksynä tulee luultavasti hyvin kiireinen. 

Vierailimme Saaran kanssa aikuisikämme ensimmisissä häissä Suinulassa. Saaran työkaveri Istanbulista meni naimisiin turkkilaisen poikaystävänsä kanssa, ja he muuttivat samalla Suomeen perustamaan perhettä. Häät olivat kauniit maalaishäät, joihin turkkilaiset häätanssit toivat turkkilaista välittömyyttä.

 

Häät olivat kaikin puolin kaunis osoitus siitä, miten rakkaus ei tunne valtioiden tai kulttuurien välisiä rajoja. Ne olivat myös osoitus siitä, miten monikulttuurisuus ei ole pelättävä asia, vaan osa meidän jokapäiväistä elämäämme.

Meidän kannaltamme kaikkein varteenotettavinta on maan sisäisen turvallisuustilanteen muuttuminen: Itä-Turkissa yhteenotot viranomaisten ja paikallisten militanttien ryhmien välillä ovat lisääntyneet, isoissa kaupungeissa terrori-iskujen mahdollisuus on kasvanut. Huonot uutiset ovat luonnollisesti aiheuttaneet huolta meissä. Huonoista uutisista huolimatta jokapäiväinen elämä jatkuu maassa samaan tapaan kuin aiemmin, eivätkä terrori-iskut ole kohdistuneet ulkomaalaisiin tai siviileihin. 

Uudet vaalit tarkoittavat, että kadut ovat jälleen täynnä lippuja, vaalikojuja ja vaalipakettiautoja, jotka soittavat tauotta puolueiden kannatuslauluja toinen toistaan kovemmalla äänenvoimakkuudella. 

Täytyy myös muistaa, että suurimmat riskit omalle turvallisuudelle tapahtuvat arkisissa asioissa, kuten teiden ylittämisessä. Terrori-iskuja voi tapahtua niin Pariisin keskustassa, kuin Utoyan saarella, joten Istanbul ja Ankara eivät ole tällä saralla enemmän tai vähemmän turvallisia, kuin muut maailman suurkaupungit. Niin liikenneonnettomuuksissa, kuin terrori-iskun uhriksi joutumisessa on loppujen lopuksi kyse olemisesta väärässä paikassa väärään aikaan ja niiden takia kodin ovien sisälle jääminen tarkoittaisi itsensä lamauttamista, sekä maailman kieltämistä itseltään. Ja aina pääsee pahoista paikoistakin kotiin, jos alkaa liikaa pelottamaan.  

 

Suomessa oli syytä juhlia kansainvälisenä pride-päivänä, sillä Suomessa hyväksyttiin tänä vuonna tasa-arvoinen avioliittolaki. Turkissa Istanbulin pride-kulkue, joka on aiempina vuosina sujunut varsin rauhallisesti, päättyi dramaattisesti poliisin hajottaessa kulkueen voimatoimin. Viranomaisten lisääntyneet voimatoimet kertovat maan kasvaneista jännitteistä.

  
Tällä hetkellä olo on tulevasta lähdöstä samaan aikaan niin jännittynyt, kuin innostunutkin, erityisesti harjoittelupaikkani suhteen. Olen myön erityisen onnellinen minun ja Saaran tulevasta Aasian matkasta, josta olemme molemmat unelmoineet. En kuitenkaan tunne suurta haikeutta lähtiessäni jälleen Suomesta. Loppujen lopuksi koti on se, mihin sen itse tekee ja tällä hetkellä se kulkee minun mukanani.

Olemme kummatkin suuria auringon ja lämmön palvojia, joten tavoitteenamme on viettää tuleva vuosi vältellen loskaa ja pimeyttä. Saaran tosin tulee palamisen pelossa vältellä toisinaan myös aurinkoa.