Pakolaisleirillä
vietettyjen valmistujaisjuhlien jälkeen oli sekä meillä että
Karenni-oppilaillamme edessä kuukauden pituinen kesäloma ennen
kesäkurssin alkua. Olimme päättäneet suunnata Myanmariin, sillä meillä
olisi ainutlaatuinen tilaisuus käydä tervehtimässä opiskelijoita heidän
kotonaan ja saada syvempi kontakti maahan, josta he ovat paenneet.
|
Onnettoman pieni koiranpentu! Tytöllä on kasvoissaan tanakaa, Burmalaista meikkiä/aurinkovoidetta. |
Vaikka Burman raja onkin aivan koulumme vieressä, on sallittuja
rajanylityspaikkoja vain muutama, (tosin monet oppilaamme ylittivät
rajan laittomasti pikkubussin tai moottoripyörän kyydissä - eihän heillä
ole henkilöpapereitakaan) ja jos niistä haluaa ylittää rajan, pitää
visaa hakea etukäteen Myanmarin konsulaatista tai suurlähetystöstä. Lentäen
voi hakea netistä sähköisesti e-visaa, joka maksoi 30 dollaria, mutta lähemmän konsulaatin ollessa 6h bussimatkan päässä, oli tämä kuitenkin
lähes ainoa vaihtoehto. Lensimme
pohjois-Thaimaan Chiang Maista halvimman lennon perässä
Bangkokin kautta Yangoniin.
|
Burmalaisten kyky nukkua missä ja miten vain on hämmästyttävä. |
Yleisesti Myanmarista
-Loppupeleissä
paikallisten silmissä sillä ei ole niin väliä, kutsutko maata Burmaksi
vai Myanmariksi. Ennenkuin sotilasjuntta vaihtoi nimen Myanmariksi,
olivat paikalliset kutsuneet maata sillä nimellä jo vuosisatoja.
-Yleiseen
hintatasoon nähden majoittuminen on kallista. Maksoimme keskimäärin
20-25 dollaria yhteensä kahdelta hengeltä, lähes paikassa kuin paikassa,
(taso vaihteli aivan karseasta todella ihanaan) sisältäen aamupalan.
Yllättäen halvin majapaikkamme oli muuten kalliihkossa rantapaikassa,
Ngwe Saungissa, yhteensä 10 dollaria/yö.
-Jos
aiot maksaa dollareilla (paikallisen valuutan nostaminen automaatista
maksaa ekstraa) tuo oikeasti virheettömiä, uusia dollareita. Meillä jäi
paljon dollareita käyttämättä, sillä niissä oli pienenpieni kuluma,
ruttu tai muu vika, eivätkä hotellit huolineet niitä.
|
Burmalaisilla on suuret toiveet uuden presidentin varalle sekä sille, että Aung San Suu Kyi on vihdoin hallituksessa. |
-Kunnioita
paikallista pukeutumiskoodia. Burma on yhä varsin konservatiivinen maa,
ja suosittelen erityisesti naisille pitkää tai vähintään polvipituista
hametta ja hartiat peittävää paitaa, hihaton t-paitakin käy. Erehdyin
laittamaan yhtenä päivänä sortsit jalkaan, ja olo oli todella epämukava.
-Liikkuminen
on hi-das-ta. Laskimme, että kuukauden reissulla vietimme yhteensä
melkeinpä neljä vuorokautta busseissa. Bussien laatu vaihtelee
pikkupakusta, jonka jousitukset ovat hajalla aina viiden tähden
busseihin jossa saa kahvia ja oman tietokoneruudun täynnä
englanninkielisiä elokuvia. Yleisesti yöbussit ovat ok, ainakin heti
kunhan ne lopettavat burmalaisten karaokevideoiden soittamisen.
|
Käytännössä kaikki, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, pukeutuvat longyiin. |
-Ulkomaalaisena
maksat aina vähintään kaksi- tai kolme kertaa enemmän kuin paikalliset,
(ja tuet monissa paikoissa sotilasjunttaa) mutta minkäs teet.
Huijauksia ja kaikenmaailman koijareita on Myanmarissa etenevissä
määrin, erityisesti suosituimmissa paikoissa kuten Baganissa.
-...Kuitenkin
suurin osa burmalaisista on erittäin ystävällisiä, kiinnostuneita
(varaudu poseeraamaan päivittäin paikallisten kanssa kuvissa) ja
auttavaisia. He juttelevat mielellään, ja entisenä Iso-Britannian
siirtomaana moni puhuu hyvää englantia. Kun housuni hajosivat
vestifestivaalien aikaan, vei joukko nuoria miehiä meidät
skoottereillaan vaatekauppaan. Kun kenkäni hajosi keskellä katua
(vaatteiden hajoaminen oli näköjään keskeinen teema reissulla)
tuntematon mies riensi apuun ja toi minulle omasta kodistaan flip-flopit
ilmaiseksi. Tällaista avuliaisuutta ja lämminhenkisyyttä en ole nähnyt
missään muualla.
|
Matkareitti ja speksejä: 30 päivää, keskimäärin noin 25e/hlö/päivä (josta majoitukseen leijonanosa), melkein 4 vuorokautta busseissa. |
Yangoniin
saapuminen oli kulttuurishokki. Vaikka olemme tottuneet esimerkiksi
siihen, että oppilaat käyttävät pitkiä, nilkkapituisia
kietaisu"hameita", longyeja, oli yllättävää nähdä kokonainen
suurkaupunki täynnä naisia ja miehiä longyeissa. Yangon oli todella
kuuma, (+40, kuten kyllä lähes koko maa) äänekäs ja likainen, ja
iltaisin rottia vilisi kaikkialla ja niiden piipitys oli kammottavaa. Yleisesti kaupunki on ahdas eikä
kovin kaunis, ja ravintoloiden perässä saa juosta, mutta toisaalta
Yangonilla on myös puolensa.
|
Shwedagonin pagodan alueella oli kuuma - paikalliset suojautuvat auringolta sateenvarjoilla. |
Oikealla kullalla, rubiineilla ja timanteilla päällystetty Shwedagon
Pagoda perii turisteilta törkyhintaisen sisäänpääsymaksun, mutta on
ehdottomasti näkemisen arvoinen. Paikalliset hengaavat pagodan alueella
piknikeillä ja ilmaisen wi-fin perässä.
|
Suomessa harvempi perhe tulee vain hengailemaan eväsretkelle kirkkoihin. |
Yangonissa
on useita kauniita, keskustan lähellä olevia puistoja, joihin voi hyvin
mennä lekottelemaan päivän ajaksi kun on liian kuuma tehdä mitään
muuta.
|
Monet
Myanmarin nuoret ovat liberaalimpeja kuin vanhempansa, ja esimerkiksi
julkista kuhertelua näki paljon: vuosikymmen sitten se olisi ollut
ehdoton no-no. |
Drug
Elimination Museum oli ehkä yksi koko reissumme hämmentävimpiä kokemuksia:
häpeilemätön, huumeiden vastainen propagandamuseo joka esitteli
huumeiden käytön seurauksia sekä sotilasjuntan saavutuksia yhtä
70-lukuisella ylpeydellä. Huumeiden käyttö, tuonti ja syyt sysättiin
täysin Shan-heimon syyksi.
|
Niin kauniita, mutta niin vaarallisia. |
|
Huh huh. Myös porttiteoria oli vahvasti voimissaan: yksi olutkin voi johtaa tähän. |
Varsinkin
pidemmällä reissulla jossakin vaiheessa voi iskeä kaipuu
mukavuusalueelle, ja Yangonissa on muutama erityisen hyvä brittipubi,
josta saa hyvää länkkäripitsaa ja hetken henkisen paon eurooppaan.
Yleisesti Myanmarista, jossa on asunut vuosisadat paljon intialaisia,
saa kyllä myös erinomaista intialaista ruokaa paikallisten ruokien
lisäksi.
|
Sairaan
hyvää intialaista katuruokaa, eräänlaisia suolaisia pannukakkuja,
tuloillaan. Kokonainen pannukakku maksoi reilun puoli euroa. |
Yangonista
otimme yöbussin Inle-järvelle, jossa vierähti helposti kolme päivää
muiden reissaajien kanssa hengaillen, järvellä veneillen, kaupungissa ja
sen lähimaastoissa pyöräillen - ja viinitilalla! Tuntuu, että
Myanmarissa muut matkaajat olivat erityisen mukavia ja helposti
lähestyttäviä, toisin kuin Thaimaassa.
|
Kalastajat
tietävät, mistä poseerauksista turistit tykkäävät. Toisaalta he
oikeastikin soutavat toinen jalka ilmassa, toisella melaa painaen,
tosin eivät näin näyttävästi. |
|
Uusia kavereita löytyi
pitkin ja poikin Myanmaria. Kuvassa itävaltalainen nuori
lääkäripariskunta, jotka suorittivat viimeistä harjoitteluaan Nepalissa. |
|
Myanmarilaista
viiniä ei voi kyllä kehua, vaikka se kauniilta näyttääkin. Viinin eri
vivahteet eivät vaan jotenkin pelaa yhteen, ja varsinkin haju oli
kummallinen. Mutta joihan sen. |
Inle-järvellä
kävimme myös
aamupäivän kestävällä kokkauskurssilla, jossa tehtiin opettajien kanssa
paikallista ruokaa. Tätä kokemusta (ja ruokaa) muistelemme
todella lämpimästi. Yleisesti burmalainen ruoka onkin varsin hyvää, ja
suosittelemme erityisesti mielettömän hyvää paikallista tofua,
Shan-nuudeleita ja erilaisia salaatteja: inkiväärisalaatti sekä
tomaattisalaatti, molemmat pähkinöillä höystettynä, oli lähes
jokapäiväinen lounas kuukauden ajan. Jälkkäreitä ei ikävä kyllä
Burmassa niinkään harrasteta, mutta hyvät jäätelöannokset ja makea
paikallinen kahvi paikkasivat tilannetta.
|
New
Yorkista kotoisin oleva Jeff (oikealla) päätyi kokkikurssin lisäksi
reissaamaan kanssamme aina Mandalayihin saakka. Aika moni luuli Severiä
ja Jeffiä veljeksiksi. |
|
Kokkauskurssilla tehdystä ruuasta haaveilemme toisinaan yhä. |
Inle-järveltä
suuntasimme, jälleen yöbussilla, tarunhohtoiseen Baganiin. Bagan oli
kuuma ja kuiva (iltapäivisin ei voinut tehdä mitään kertakaikkiaan
tappavan kuumuuden vuoksi) ja mielettömän kiehtova.
|
Kuumailmapallolla
lentely olisi ollut upeaa, mutta tunnin lento maksoi 300 dollaria
hengeltä eli kolmanneksen kuukauden matkabudjetistamme. |
Baganista pystyi
vuokraamaan e-pyörän eli käytännössä sähköisen polkupyörän, jolla
painella pitkin temppeleitä joita on pidemmälle kuin silmä kantaa,
tuhansittain. Auringonlaskun ja -nousun aikaan suurimmat temppelit ovat
todella ruuhkaisia, joten voi olla mukavampaa ja siistimpää etsiä
pienempi temppeli ja sieltä temppeliä hoitava perhe, jotka avaavat
temppelin pyydettäessä ja neuvovat tien huipulle - maksutta.
|
Auringonnousu
oli Baganissa vaikuttavampi kuin auringonlasku, mutta aamu-unisina
näimme auringonnousun vain kerran. Taktikoimme ja jämme yöbussista samoilla silmillä odottelemaan aurinkoa. |
|
Temppeleitä on tuhansittain, kuten kuviakin niistä, mutta ehkäpä muutama riittänee. |
|
Baganista
lähdimme kiirehtimään Mandalayihin, sillä viikon kestävä, pahamaineinen
vesifestivaali oli alkamassa, jolloin bussiliikenne pysähtyy täysin...
Seuraavassa postauksessa juttua vesifestivaalista, Mandalayista,
vierailusta pakolaisnuortemme luona Karennivaltiossa sekä Myanmarin
paratiisirannasta!
Tunnisteet: matkailu, Myanmar, vapaaehtoistyö
2 kommenttia:
Kiva lukea kokemuksistanne ihanassa Myanmarissa. Kävin Drug Elimination Museumissa pari päivää teidän jälkeenne - muistan nimesi kirjasta :) Aurinkoisin terveisin Sanna Yangonista
Kiitos palautteesta, kiva että tykkäät! Haha, aika hauska että sulle oli jäänyt mieleen - ja että muutkin ovat päätyneet huumevalistuksen alkulähteille! Nauti Yangonista ja tosiaan ihanasta Myanmarista :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu