Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Roads left in both of our shoes - Saaran ja Severin tie

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Asioita, joita kaipaan Suomesta - There's no place like home.

Läksiäisissämme Tampereella sain opiskelukavereiltani mielettömän ihanan läksiäislahjan - valikoiman kirjekuoria jotka oli tarkoitettu vaikka minkälaisiin eri tilanteisiin avattaviksi. Reippaina ja käsistään käteviä lastentarhanopettajina mimmit olivat askarrelleet PALJON kuoria, ja niiden avaaminen ilahduttaa, itkettää ja naurattaa. Kiitos Eve, Outi, Inka, Veera, Mari ja Laura. <3
Eräänä sunnuntaina koin tarpeelliseksi avata kuoren, joka oli tarkoitettu siihen hetkeen kun kaipaan ystäviäni. Kirjekuoren sisällä oli toinen kirjekuori, jossa oli valmiina Even osoite ja kehotus: "kirjoita meille!"

Muutaman kuoren oon vielä malttanut jättää avaamatta.
 Näin tein. Nyt kun ystäväni ovat jo saaneet kirjeen Suomeen, ajattelin jakaa osan kirjeestä myös tänne.
Näin ulkomailla asuessa sitä yllättäen tajuaa, miten monia asioita Suomesta oikeasti kaipaakaan. Koska marraskuisessa Suomessa, loskassa kahlatessa ja Lidlin tarjousjauhelihaa hamstratessa, sen  ihanuus varmasti unohtuu välillä, kirjoitinkin listan asioista joita kaipaan Suomesta. Toivottavasti piristää loskan ja pimeyden keskellä. On siellä monia aika kivojakin juttuja, hei.

Asioita, joita kaipaan Suomesta


-Kirjastot. Täällä ainoat kirjastot ovat yliopiston kirjastoja, joita käyttääkseen pitää olla opiskelija - ja luulen, ettei niistä kovin paljon löytyisi esim. lastenkirjoja töihin. Niin helppoa Suomessa!

-Raikas ilma. Istanbulissa kaikkialla on autoja, pakokaasuja, saasteita ja savua kun ihmiset
lämmittävät kotejaan. Tuntuu kurkussa ja hengittäessä hyvinkin pian.

-Luonto. Lähin puisto on metropysäkin päässä oleva pikkuinen pläntti.

Herään töihin auringonnousun aikoihin (tai heräsin, nythän kelloja siirrettiin) ja Suomesta en kyllä kaipaa pimeyttä ja auringottomuutta.

-... Ja lenkkeily. Puistojen vähyydestä ja autojen määrästä johtuen lenkille ei pääse. Salin juoksumatolla juokseminen on tylsää eikä lenkkeillessä halua vain tuijottaa peilistä omaa hikinaamaansa.

-Monipuoliset ryhmäliikunnat. Lähisalillamme on kaksi vaihtoehtoa: 1) zumba, jossa ohjaaja lähinnä keskittyy ihailemaan itseään peilistä tai 2) pilates, joka on pelkkiä vatsalihasliikkeitä ja jonka ohjaaja on todella kyllästynyt koko hommaan.

-Xylitol-purkka.


Istanbulin modernin taiteen museon vieressä on vanha moskeija. Onneksi Istanbulissa on paljon mielenkiintoisia kulttuurinähtävyyksiä, itse kaupunkikin on oikeastaan yksi, valtava kulttuurinähtävyys.

-Suomalainen kahvi ja kahvin keittäminen.

-Puuro, ruisleipä, oltermanni, marjat.

-Pulla. Meillä ei ole asunnossamme uunia, eikä tutuillakaan ole. Kaasuliedellä ei paljon pullaa tehdä.

-Siideri. Täällä oluen ja viinin lisäksi vaihtoehtona on lähinnä raki tai vodka. Liian hurjaa.


Opiskelen turkkia yksityisopettajan kanssa Aasian puolelta, paluumatka taittuu lautalla. Lauttamatkalla tulee aina juhlallinen olo kun maisemat ova tällaiset.

-Skumppa. Kts. edellinen. Voipi lähteä mopo käsistä jos ei olutta tai viiniä tee mieli! Skumppaa kyllä löytyy, mutta se on tosi kallista.

-Mökkeily. Olisi ihanaa päästä uimaan, saunomaan, paistamaan makkaraa ja kävelemään metsään, oi että.

-Hiljaisuus ja yksinäisyys. Täällä on ääntä, melua ja ihmisiä ihan kaikkialla, koko ajan. Se on samaan aikaan hauskaa ja todella kuluttavaa.


Kuva otettu ruuhkabussista Bosborin sillalla, kuvassa Euroopan puoli. Joukkoliikennettä ei ole erityisen ikävä, se on tosi toimivaa täällä Istanbulissakin.

-Kunnon siivousrätit! Turkkilaiset rätit on kauhen paksuja ja kehnoja!

-Kuivauskaappi. Muovinen hökötys tiskipöydällä (johon vesi jää muhimaan ja haisemaan...) ei vaan aja samaa asiaa. Kuivauskaappi on nerokas!


Onneksi täältä saa niin hyvää ruokaa, ettei kovin monia suomalaisia ruokia huomaa edes kaivata. Severikin on tyytyväinen.


-Uimahalli. En ole toistaiseksi löytänyt. Hamam ei ole ihan sama juttu.

-Talojen lämpöeristykset. Ikkunoista vetää, yksi pikku patteri ei paljon lämmitä kun lämpö karkaa välittömästi.
Pilvenpiirtäjät ovat kyllä Suomessa harvemmassa kuin täällä. Tosin nythän Tampere kirii kovasti. Kuva työmatkalta, aamulla.

-Selkeät ohjeet ja ylipäätään selkeys kaikessa. Täällä kukaan ei oikein tiedä mitään. Mistään. Oleskelulupa- ja työlupasäätö on aivan järkyttävää ja todella epäselvää ja monimutkaista.

-Kraanavesi! Ei tarvitsisi koko ajan raahata kaupasta muovitölkkejä selkä vääränä.

Turkkilaisille mikään ei ole liian kitschiä, suomalaista pelkistettyä tyyliä tulee välillä ikävä. Kivat, tyylikkäät valot laittoivat sitten ratikkaan.

-Yhteinen kieli. Töissä lapset eivät puhu kanssani samaa kieltä. Myös aikuiset kadulla, kaupassa, toimistoissa ja virastoissa puhuvat yllättättävän vähän englantia.

-Pyöräily. Täällä näkee noin kerran viikossa pyöräilijän, ymmärrettevästi: liikenteen sekaan uskaltautuminen täällä pyörällä on lähinnä itsetuhoista.

Besiktasiin rakennetaan jättistadionia. Täällä kaikki on hiukan suurempaa.

-Liikennesäännöt. Istanbulissa tärkein sääntö tuntuu olevan "mene mistä mahdut, mutta tee se itsevarmasti ja nopeasti."

-Luotettavat taksikuskit. Täällä olen törmännyt todella ikäviinkin tapauksiin taksin ratissa, ja säännöllisin väliajoin kuskit huijaavat rahan kanssa.


Onneksi täälläkin on vanhoja kavereita! Meltem ja Sükrü, molemmat ystäviäni Antalyasta. Meltem oli silloinen kämppikseni, Sükrü taas on nykyinen.

-Ystävät, perhe ja läheiset.  Teitä kaipaan ehdottomasti eniten Suomesta. Muiden asioiden puutteesta kyllä selviää mutta teitä ei pysty korvaamaan millään ja te teette Suomesta mun kodin.

Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

3. marraskuuta 2014 klo 9.24 , Blogger viiru kirjoitti...

Veera lähettää rakkautta Turkkiin ja kiittää kirjeestä <3

 
5. joulukuuta 2014 klo 8.16 , Blogger Saara kirjoitti...

Voi Veera, paljon rakkautta takaisin! <3

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu