Ennen matkaa: Purjeiden nosto!

Hagia Sofian portailla 2012. 

 

Olen 23-vuotias historian opiskelija Tampereelta. Minua on aina kiinnostanut erityisesti eri maiden historia, sekä vieraat kulttuurit. Suuri rooli tässä on luultavasti perheeni ehkä suurimmasta intohimosta, eli matkailusta. Meillä ei ikinä ollut kesämökkiä, kaikki lomat vietettiin ulkomailla. Ensimmäinen ulkomaanmatkani sijoittuikin juuri Turkkiin ollessani 3-vuotias. Muistan noilta matkoilta erityisesti Välimeren avaran ja puhtaan meren. Kävimme myös usein katsomassa antiikin kreikkalaisten jättämiä raunioita. Äiti luki meille tarinoita antiikin mytologiaa sisältävästä kirjasta. Meidät myös ehdollistettiin välimeren moninaiseen ruokakulttuuriin.

Severi 5v tutustumassa kansainväliseen ruokakulttuuriin.

Lähden ”ikuiseen kaupunkiin” tyttöystäväni kanssa. Hän valmistui juuri keväällä kasvatustieteiden kandidaatiksi ja lähtee Istanbuliin töihin yksityiseen päiväkotiin, jossa hän toimii opettajana 2-3-vuotiaille. Hänellä on omia vahvoja kokemuksia Turkista lähivuosilta: hän oli vaihto-opiskelemassa Antalyassa kolme vuotta sitten. Tyttöystäväni tuttavien kautta saimme asunnon Istanbulista läheltä Taksimin aukiota. Asunto on opiskelijoiden käytössä oleva kommuuni, jossa asuu meidän lisäksemme 5-6 muuta henkeä. Meille kuuluu kaksi huonetta ja parveke. Asukkaat, joihin olemme olleet yhteydessä ovat kehuneet kämppäämme parhaaksi kommuunissa. Muuttoamme helpottaa huomattavasti se, että toisella meistä on käytännön kokemusta asumisesta Turkissa. Olen myös onnellinen, että voin matkustaa niinkin aikaansaavan, älykkään ja neuvokkaan ihmisen kanssa, kuin tyttöystäväni on. 

Saara ja Seeri kesästä nauttimassa.

Kesä on kulunut töissä ja matkan valmisteluissa. Toki olen myös nauttinut harvinaisista hellepäivistä ja ehtinyt myös polttaa itseni kertaalleen. Turkkiin on pitänyt hankkia oleskeluluvat, opiskeluja varten on pitänyt täytellä lappuja, passi on uusittu, vakuutus hommattu ja muutto tehty omasta kämpästä tyttöystävän luokse. Muutto oli omalla laillaan hyvin vapauttavaa antaessani vanhoja huonekalujani ja muita tavaroita eteenpäin ja luopuessani asunnostani. Olo keveni huomattavasti. Huomasin, että vaikka minulla ei olekaan paljon omaisuutta, niin suuri osa siitäkin on minulle loppujen lopuksi merkityksetöntä. Miksi minä kannan mukanani esineitä, joille luon keinotekoisesti merkityksiä? Asunnosta ja tavaroista luopuminen on minulle ankkurin nosto, nyt olen vapaa lähtemään!

Miksi Turkki?

Vaihto-opiskeluvuosi tuntui jo opintojen alkaessa itsestään selvyydeltä. Opinnoissani olen erikoistunut Lähi-idän historiaan, jonka vuoksi Turkki oli tarjolla olevista maista luonnollinen valinta. Lähi-idän historiassa kiinnostavaa ei ole ainoastaan alueen kulttuurillinen rikkaus, vaan myös alueen merkitys historiallisesti: sitä voidaan pitää läntisiksi miellettyjen välimeren sivilisaatioiden kehtona. Se on yhä merkittävä alue maailman poliittisille ja talouellisille tapahtumille.

Historian tuntemus tuo nykyhetkenä tapahtuvat asiat osaksi laajempaa kontekstia. Historiallinen näkökulma voi avata yhteisön tai yksilön identiteettiä. Koska ihmiset, yhteisöt ja kulttuurit ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, historian tutkimus voidaan nähdä ”vieraan kulttuurin tutkimuksena”. Historialla on merkittävä rooli identiteettien rakentamisessa, erityisesti kansallisvaltioissa, joissa valtion yhtenäisyys perustuu kansallisen narratiivin kautta luotuun ”yhteiseen” historiaan. Kuitenkin ihmisten kohtalot eri puolilta maailmaa yhteydessä erilaisten epäsuorien siteiden, kuten maailmankaupan kautta. Nykypäivänä ihmiskunnan keskinäinen vuorovaikutus on yhä ilmeisempää, jonka vuoksi eri alueiden historian tuntemus on yhä merkittävämpää. Globaalit muuttoliikkeet tuovat ihmisiä eri alueilta toisille ja mukanaan he vievät myös omaa taustaansa, historiaansa.

Tampereen yliopiston opiskelijana minua kiinnostaa erityisesti yhteiskunnallinen historia: yhteiskuntien rakenteiden ja identiteetin kehitys. Yhteiskunnallisesta historiasta, kuten hallinnon muodostumisesta voidaan löytää tiettyjä kaavoja. Esimerkiksi konkistadorien saavuttua uuteen maailmaan hämmästyttävää ei ollut ”intiaanien” erikoiset tavat ja uskonnot, vaan heidän yhteiskuntarakenteensa, joka muistutti hyvin paljon Eurooppalaisia yhteiskuntia: Oli kuninkaita, aatelistoa, kuvernöörejä, kaupunkeja ja maaseutua. Tämä kertoo paljon inhimillisyydestä, ihmisen toiminnasta lajina. Mielestäni historia tulisikin nähdä ihmislajin tutkimuksena, eikä niinkään erilaisten narratiivien luomisena.

Turkki on historian opiskelijalle rikkauden sarvi: Turkin aluetta ovat asuttaneet lukuisat sivilisaatiot heeteistä roomalaisiin ja osmaneihin. Istanbul kuvastaa hyvin tätä kaupunkina: se on useiden eri kulttuureja, etnisiä ryhmiä ja uskontoja edustavien ihmisten jakama metropoli. Historialliset kerrostumat näkyvät antiikin aikaisista roomalaisten ja kreikkalaisten rakennuksista moderneihin pilvenpiirtäjiin.

Istanbul on arkkitehtuurinen mosaiikki.

Kiinnostavaa Istanbulissa on myös se, miten se on ”idän ja lännen välissä”. Siinä on paljon keskieurooppalaisia piirteitä arkkitehtuurissa, vaikka erityisesti Kultaiselta sarvelta avartuvaa maisemaa hallitsevatkin osmanien rakennuttamat moskeijat. Tämä kuvastaa myös ehkä odotuksiani matkalta: toisaalta jotain tuttua, toisaalta haluan oppia, nähdä ja kokea myös uusia asioita.